Pyhä

Seistessäni jumalanpalveluksessa ihmisten edessä minua jännittää.

Vaikka ei ehkä pitäisi.

Yritän näyttää varmalta. Vaikka en ehkä onnistu.

Kädet tärisevät.

Joku joskus sanoi, että jännittäminen kertoo siitä, että tilanne on itselle tärkeä. Se ei ole "ihan sama".
Ja jumalanpalvelus onkin minulle tärkeä.

Se on Pyhä.

Jotain niin suurta, että kädetkin tärisevät.

Pappina toimiminen jumalanpalveluksessa on myös Rakasta. Saa olla palveltavana. Tällaisena kuin olen, ihmisenä. Pienenä suuren edessä. Hengitän syvään, pysähdyn ja polvistun. Vähitellen käsien tärinä lakkaa.

Ensi sunnuntaina 4.elokuuta vietetään Pyhän Laurin kappelissa
(Pappilankuja 3) sanajumalanpalvelusta klo 10.
Olen siellä, hengitän syvään, pysähdyn ja polvistun.



Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
(Psalmi 18:37)