Tuoreena pappina Tikkurilassa. Elämää seurakunnan arjessa ja juhlassa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Hoosianna!

Enää kaksi yötä uuteen vuoteen!

Uuteen kirkkovuoteen nimittäin.

Uudenvuoden aikaan on tapana tehdä tilinpäätöstä menneestä ja antaa lupauksia tulevasta. Sanomalehdet muistuttavat menneen vuoden suurimmista tapahtumista, siitä mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Aikakausilehdet  taas patistavat kinkunsulatusjumppaan sekä antavat kilpaa horoskooppeja.
Missä asennossa sinun tähtesi ovat seuraavat 12 kuukautta?


Seurakunnan vuosikierrossa mahdollisuus tehdä plus- ja miinuslistaa omista tekemisistään on ollut edellisen viikonlopun Tuomiosunnuntaina. Silloin kirkkovuodessa paneudutaan raamatunteksteihin, jotka käskevät kohtaamaan oman ihmisyytemme heikkoudet, vaikka se ei aina hyvältä ja houkkuttelevalta tunnukaan.

Ei ole aina helppoa hyväksyä omia virheitään.

Pimeydessä loistaa kuitenkin aina valo.
Tuomiosunnuntain jälkeen kirkkovuosi vaihtuu ja luvassa on Juhlaa.

Edessä on joulunaika.



Ensi sunnuntaina kirkoissa lauletaan Hoosiannaa. Pimeydessä loistava valo on ensin pieni, ensimmäinen kynttilä syttyy ja Suuri Odotus alkaa. Viikko viikolta valon määrä vähitellen kasvaa. Luvassa on lukematon määrä Kauneimpia joululauluja, jouluhartauksia, glögihetkiä, jouluaskartelua ja paljon jumalanpalveluksia.

"Juhlimaan tulkaa nyt toivon täyttymistä..."

 Kaikki huipentuu jouluna.

Kirkkovuoden uutenavuotena ei tarvitse stressata katteettomista lupauksista elämäntaparemontin kanssa tai kilpailla muihin vaatimuksiin pääsemisestä. Meidän ei tarvitse luvata mitään, sillä suurin lupaus on annettu meille ja se lupaus lunastetaan jouluna.



Vantaan seurakuntien joulunajan ohjelmiston löydät täältä.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.
(Jes. 9:2)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti