Sokeripala kaulaa koristamassa olen kulkenut Tikkuraittia ja kävellyt joenvartta Pyhälle Laurille. Jonottanut kauppajonossa ja polkenut pyörällä sateessa. Katsonut auton ikkunasta seurakuntaa ja sen jäseniä. Miettinyt, mitä heille kuuluu ja mitä he miettivät itsekseen. Hymyillyt kohdatessa ja yrittänyt kätellä jämäkästi. Niin kuin pastorin pitää. Hiven arvokkuutta ilmaisten.
Minulle he ovat seurakunta, mutta monille heistä vain minä ja kollegani olemme seurakunta. Tätä raja-aitaa haluaisin matalammaksi ja kuilua kapeammaksi. Tutkia tarkemmin, mikä oikein on Tikkurilan seurakunta.
Pappina Tikkurilassa on tämän blogin teema. Ajatuksia ja mietteitä, kömmähdyksiä ja kohtaamisia, vinkkejä ja ehdotuksia. Tuoreen papin ensimmäiset puoli vuotta paimenena. Avustava seurakuntapastori, apupappi. Puhuu kuin papu.
Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.
(Luuk.24:15)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti