Tuoreena pappina Tikkurilassa. Elämää seurakunnan arjessa ja juhlassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seurakunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seurakunta. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. elokuuta 2013

Aikuinen

Kaikessa työnteossa tärkeitä ovat työkaverit. Niin myös seurakunnassa. Tuoreen apupapin on ollut helppo tulla Tikkurilaan. Aina, kun joku asia on mietityttänyt, on apua saanut heti.

Yksi avunantajista on ollut Sonja Turunen. Sonja on Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten pappi, varsinaissuomalainen ja erittäin nauravainen. Sonjan nauru on ihana ja tarttuva. Siitä tulee hyvälle tuulelle. 

Meillä on Sonjan kanssa yksi yhteinen piirre. Tapamme keskustella on rönsyilevä. Alamme puhua yhdestä asiasta, mutta pomppaamme huomaamatta toiseen. Sitten taas Sonjan sympaattinen nauru auttaa meidät takaisin aiheeseen. 

Kävin tänään Sonjan kanssa kahvilla. Halusin tietää, millaista on olla nuorten aikuisten pappi ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Nuori aikuinen tuntuu kahdelta toisensa poissulkevalta sanalta. Nuori ja aikuinen. Vähän kuin vanha ja lapsi. Tai pirteä ja hidas tai vaikka nuorekas ja kirkko. Mitä näitä nyt on.


Nuori aikuinen onkin kaikessa vastakohtaisuudessaan hyvinkin määrittelemätön määrite. Ihmisiä ei ehkä kannata laatikoida iän mukaan, mutta nuoret aikuiset ovat keskimäärin 18-40 -vuotiaita. Etenkin yläraja on erittäin liikkuva.

Nuoria aikuisia ei yhdistä elämäntilanne. Samaan joukkoon lasketaan opiskelijat, työssäkäyvät, lapsettomat, lapselliset, vakavat, nauravat, ujot, rohkeat, vaaleahiuksiset, kaljut, ruskeasilmäiset, pitkät ja lyhyet. Kaikenlaiset ihmiset.

Mitä seurakunta sitten tarjoaa nuorille aikuisille? No, Tikkurilassa on tehty vaikka mitä. Vain taivas on rajana, voisi näin pappina sanoa. On ollut lauluiltaa, lautapeli-iltaa, leirejä, hiljentymistä, rentoutumista sekä raamista ja käyty muun muassa pelaamassa curlingia! Toiminnan sisältö onkin lähtenyt osallistujien omista toiveista ja mieltymyksistä.

Tässä vaiheessa kahvitteluamme olimme keskustelleet Sonjan kanssa myös jo rippikouluista, polkupyöristä, jumalanpalveluksista, lähijunista, Varsinais-Suomesta ja Vantaasta. Taas oli aika nauraa ja hörpätä lisää kahvia.


Mitä on luvassa nuorille aikuisille tänä syksynä Tikkurilan seurakunnassa? Syksyn ensimmäinen tapaaminen on ensi keskiviikkona 28.8. Nuorisotilalla (Unikkotie 5 C) klo 18. Silloin ideoidaan yhdessä syksyn ohjelmaa. Tiedossa on kuitenkin tällä hetkellä jo muun muassa nuorten aikuisten leiri 18.-20.10. Holmassa.

Loka-marraskuussa alkaa myös tapahtumasarja Seitsemän synninpäästöä. Jokainen synninpäästö on erillinen tapahtumansa. Tiedossa on esimerkiksi viininmaistelua, kirpputoria ja konserttia.

Sitten vielä tähän kaikkeen mahtuu halukkaiden kanssa yhdessä tehdyt Valon messut 22.9. ja 24.11. Pyhän Laurin kirkossa. Valon messuista kuitenkin lisää vähän myöhemmin.

Tikkurilan nuorten aikuisten toimintaan pääsee parhaiten mukaan tykkäämällä Facebookissa sivusta Tiksin Nuoret Aikuiset tai laittamalla viestiä Sonjalle (sonja.turunen(a)evl.fi).



Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.
(Ps. 126:2)

torstai 1. elokuuta 2013

Pyhä

Seistessäni jumalanpalveluksessa ihmisten edessä minua jännittää.
Vaikka ei ehkä pitäisi.

Yritän näyttää varmalta. Vaikka en ehkä onnistu.

Kädet tärisevät.


Joku joskus sanoi, että jännittäminen kertoo siitä, että tilanne on itselle tärkeä. Se ei ole "ihan sama".
Ja jumalanpalvelus onkin minulle tärkeä.


Se on Pyhä.




Jotain niin suurta, että kädetkin tärisevät.


Pappina toimiminen jumalanpalveluksessa on myös Rakasta. Saa olla palveltavana. Tällaisena kuin olen, ihmisenä. Pienenä suuren edessä. Hengitän syvään, pysähdyn ja polvistun. Vähitellen käsien tärinä lakkaa.




Ensi sunnuntaina 4.elokuuta vietetään Pyhän Laurin kappelissa
(Pappilankuja 3) sanajumalanpalvelusta klo 10.
Olen siellä, hengitän syvään, pysähdyn ja polvistun.



Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
(Psalmi 18:37) 



torstai 18. heinäkuuta 2013

Alussa

Pappina Tikkurilassa.

Sokeripala kaulaa koristamassa olen kulkenut Tikkuraittia ja kävellyt joenvartta Pyhälle Laurille. Jonottanut kauppajonossa ja polkenut pyörällä sateessa. Katsonut auton ikkunasta seurakuntaa ja sen jäseniä. Miettinyt, mitä heille kuuluu ja mitä he miettivät itsekseen. Hymyillyt kohdatessa ja yrittänyt kätellä jämäkästi. Niin kuin pastorin pitää. Hiven arvokkuutta ilmaisten.




Minulle he ovat seurakunta, mutta monille heistä vain minä ja kollegani olemme seurakunta. Tätä raja-aitaa haluaisin matalammaksi ja kuilua kapeammaksi. Tutkia tarkemmin, mikä oikein on Tikkurilan seurakunta.





Pappina Tikkurilassa on tämän blogin teema. Ajatuksia ja mietteitä, kömmähdyksiä ja kohtaamisia, vinkkejä ja ehdotuksia. Tuoreen papin ensimmäiset puoli vuotta paimenena. Avustava seurakuntapastori, apupappi. Puhuu kuin papu.


Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.
(Luuk.24:15)