Kauneimmat

Nyt on täysi jouluhulina jo päällä.

Suunnittelupalavereita, tapaamisia, glögitilaisuuksia, hartaushetkiä, joulukirkkoja ja sitten vielä ne Kauneimmat.

Joululalut nimittäin.

Suomen Lähetysseura ja seurakunnat ympäri Suomen järjestävät Kauneimmat Joululaulut tilaisuuksia joulun alla. Laulamalla joululauluja voi tehdä hyvää. Jokaisessa tilaisuudessa kerätään kolehti. Tänä vuonna kolehtikohde on kehitysmaiden vammaiset lapset.

Musiikki on jotain syvälle ytimiin menevää. Yhdessä laulaessa on jotain vieläkin syvemmälle ytimiin menevää. Moneen joululauluun on hyvinkin syvä tunneside. Laulaessa mieleen nousee muistoja ja tilanteita. Olen tänä jouluna saanut rentoutua ja keskittyä hetkeen (Arkihuolesi kaikki heitä), pyyhkiä kyyneltä silmäkulmasta (Sydämeeni joulun teen), ihmetellen ihailla hienoja välisoittoja (Joulun kellot), rakastua sanoituksiin (Taivas sylissäni) sekä kokea kylmiä väreitä (Maa on niin kaunis - erityisesti kolmas säkeistö kaikkien noustessa yhtäaikaisesti seisomaan).

Vielä on mahdollisuus laulaa Kauneimpia Joululauluja myös Tikkurilassa. Tänä iltana Pyhän Laurin kirkossa on klo 21 Kauneimmat Joululaulut goes pop. Sunnuntaina samassa kirkossa lauletaan klo 16 ja 18. Tapaninpäivänä 26.12. klo 15 on viimeinen joulun Kauneimmat-tilaisuus.

Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon.

(Jes.9:2)

Itsenäisyyspäivä

Seitsemänkymmentäneljä vuotta sitten syttyi talvisota.

Tikkurilan seurakunta ei ollut silloin Tikkurilan seurakunta, vaan Helsingin pitäjän seurakunta.

Pyhän Laurin kirkko oli Helsingin pitäjän kirkko.

Seurakunta oli kaksikielinen ja kirkkoherrana toimi Otto Weckström.

Seurakunnassa toimi neljä pappia, kolme kirkkoherran lisäksi.

Seitsemänkymmentäneljä vuotta sitten koko Suomi joutui poikkeustilaan. Yksi seurakunnan papeista, nuorisopastori Hjalmar Anstén, oli kutsuttu Suomen armeijan palvelukseen. Toinen pappi, kappalainen Valdemar Holmqvist, toimi Porvoon tuomiokapitulin asessorina. Sodan sytyttyä tuomiokapituli evakuoitiin nopeasti. Talvisodan aikan myös Holmqvist oli näin ollen poissa työtehtävistään.

Seurakunnan suntio Paavo Ahtiainen oli myös kutsuttu rintamalle.

Sodan sytyttyä 30. marraskuuta jouduttiin ensimmäisen adventin jumalanpalvelus perumaan ilmapommitusten pelossa. Sen sijaan ensimmäisenä adventtina 1939 Helsingin pitäjän kirkon sakastissa järjestettiin rukoushetki hämärän vallitessa.

Jouluaattona kirkossa pidettiin kaksikielinen rukoushetki.

Kirkkoherra Weckström kertoo muistelmissaan:

Helsingin pitäjän erikoisuuksiin kuului, että talvisodan aikana kaikkien sankarihautauksien sekä muiden kirkollisten toimitusten piti tapahtua pimeän tultua, koskapa päiväsaikaan vihollisten pommitukset olivat meitä uhkaamassa.

Talvisodan rauha solmittiin 13. maaliskuuta 1940.

Seurakunnan suntio Paavo Ahtiainen oli kaatunut rintamalla kuukautta aiemmin.

Kirkkoherra Weckströmin tehtäväna talvi- ja jatkosodan aikana oli viedä kuolinsanoma kaatuneiden koteihin. Weckström on kuvannut tehtävän olleen uransa rankin. Kirkkoherra tunsi henkilökohtaisesti lähes jokaisen kaatuneen. Puhelun saaminen puolustusvoimilta oli Weckströmille raskasta. Viedessään suruviestiä kirkkoherran käytössä oli puolustusvoimien auto. Automatkalla kaatuneiden koteihin Weckström pyysi saada istua hiljaa kuljettajan vieressä.

Näin sain istua hiljaa hänen vieressään yhteenliitetyin käsin ja rukoilla voimaa itselleni joutuessani esittämään vaikean sanomani. Samalla sain sulkea heidät, joiden luo olin matkalla Jumalan armahtavan rakkauden haltuun.

Näillä hetkillä (klo 10) Pyhän Laurin kirkossa alkaa kaksikielinen jumalanpalvelus Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Kirkon vieressä oleville sankarihaudoille lasketaan seppele.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

(Saarn. 3:8)

Kirkkoherra Otto Weckströmin muistelmat:

Turkka, Ilkka: Talonpoika pappina. Otto Weckström 30.12.1892-31.12.1972

Apupappi on kirjoittanut pro gradu -tutkielmansa toisen maailmansodan vaikutuksesta Helsingin pitäjän seurakuntaan.

Hoosianna!

Enää kaksi yötä uuteen vuoteen!

Uuteen kirkkovuoteen nimittäin.

Uudenvuoden aikaan on tapana tehdä tilinpäätöstä menneestä ja antaa lupauksia tulevasta. Sanomalehdet muistuttavat menneen vuoden suurimmista tapahtumista, siitä mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Aikakausilehdet  taas patistavat kinkunsulatusjumppaan sekä antavat kilpaa horoskooppeja.
Missä asennossa sinun tähtesi ovat seuraavat 12 kuukautta?

Seurakunnan vuosikierrossa mahdollisuus tehdä plus- ja miinuslistaa omista tekemisistään on ollut edellisen viikonlopun Tuomiosunnuntaina. Silloin kirkkovuodessa paneudutaan raamatunteksteihin, jotka käskevät kohtaamaan oman ihmisyytemme heikkoudet, vaikka se ei aina hyvältä ja houkkuttelevalta tunnukaan.

Ei ole aina helppoa hyväksyä omia virheitään.

Pimeydessä loistaa kuitenkin aina valo.

Tuomiosunnuntain jälkeen kirkkovuosi vaihtuu ja luvassa on Juhlaa.

Edessä on joulunaika.

Ensi sunnuntaina kirkoissa lauletaan Hoosiannaa. Pimeydessä loistava valo on ensin pieni, ensimmäinen kynttilä syttyy ja Suuri Odotus alkaa. Viikko viikolta valon määrä vähitellen kasvaa. Luvassa on lukematon määrä Kauneimpia joululauluja, jouluhartauksia, glögihetkiä, jouluaskartelua ja paljon jumalanpalveluksia.

"Juhlimaan tulkaa nyt toivon täyttymistä..."

 Kaikki huipentuu jouluna.

Kirkkovuoden uutenavuotena ei tarvitse stressata katteettomista lupauksista elämäntaparemontin kanssa tai kilpailla muihin vaatimuksiin pääsemisestä. Meidän ei tarvitse luvata mitään, sillä suurin lupaus on annettu meille ja se lupaus lunastetaan jouluna.

Vantaan seurakuntien joulunajan ohjelmiston löydät täältä.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.

(Jes. 9:2)

Elämää

Kohta on tällä pastorilla vierähtänyt ensimmäinen puoli vuotta töissä. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan tehdä puolivuotiskatsaus tai ainakin pari kvarttaalia laittaa pakettiin.

Q4 on käynnistynyt oikein mukavasti. Illat pimenevät, mutta joulun valo alkaa jo vähitellen kajastamaan kulman takana. Odottakaa vain vantaalaiset. Kohta postiluukkuihinne saapuu se, mitä kaikkea olemme varallenne jouluksi suunnitelleet.

Puolen vuoden aikana olen täällä Tikkurilassa saarnannut, vihkinyt, siunannut ja erityisesti kastanut. Olen nauranut ja ehkä vähän itkenytkin. Iloa ja myötätuntoa.

Vain elämää, kuten brändityöryhmä voisi nimetä.

Sehän tässä onkin parasta.

Osavuosikatsauksen mukaisesti työpöydän paperipinot kasvavat tasaisesti. Hymy pysyy silti kasvoilla ja mieli mukavana. Tämä on erittäin mukava työ.

Tällä viikolla onkin erityisesti syytä hymyillä, sillä ohjelmaa on paljon. Huomenna tervetuloa kaikille katsomaan Laura Närhen joulukonserttia Pyhän Laurin kirkkoon klo 18! Liput maksavat vain 2 euroa. Se on sitä elämää.

Sunnuntaina on luvassa myös Valon messu klo 17. Sinne myös tervetuloa!

 Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä.

(Joh.14:6)

Some

Ei se, että pappi bloggaa vaan se, että Jeesus twiittaa.

Sanoessaan "Seuraa minua" Jeesus tuskin arvasi, mitä lauseella tarkoitetaan 2000 vuotta myöhemmin. Ihmisten seuraamisesta on tullut arkipäivää. Avaan Facebookin, vilkaisen Twitteriä, katson Instagramia, tsekkaan Foursquaressa ja tarkistan blogit. Ennen kuin olen laittanut aamukahvin valumaan, olen lukenut, että sade harmittaa, nauranut nerokkaalle sanaleikille, nähnyt naapurin aamupuuron ja huomannut, että työkaveri on junassa matkalla töihin.

Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin löytyy nykyään eri areenoilta. Kirkko Suomessa -sivustolla 22 935 tykkääjää Facebookissa sekä 1 327 seuraajaa Twitterissä. Samoin Tikkurilan seurakunta, jolla 266 tykkääjää Facebookissa ja 93 seuraajaa Twitterissä. Vertailun vuoksi 15-vuotiaalla poplaulajalla Robinilla on Facebookissa 81 644 tykkääjää ja 11 671 seuraajaa Twitterissä.

Näiden lisäksi somen syövereissä voi myös seurata suomeksi Jeesus Kristusta (1 729 seuraajaa) tai Jumalaa (48 seuraajaa) Twitterin kautta. Englanninkielisessä maailmassa kaikki on aina hieman suurempaa: Jesus Christ (574 324 seuraajaa) sekä God (n.1,07 miljoonaa seuraajaa). Näiden some-Jeesusten kielellinen nerokkuus ei aina vain yllä esikuvansa tasolla. Tiedän, olen puolueellinen.

Laulan kastemaljan äärellä "Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää: auta, ettei kukaan yksin jää." Juon kahvit, onnittelen vielä kerran, toivotan hyvää loppusyksyä ja jatkan matkaani. Ennen auton starttaamista tarkistan kahdesta puhelimesta, onko kukaan kaivannut. Vilkaisen nopeasti Facebookin. Päivitän molemmat sähköpostit.

Paavi Franciscuksella on Twitterissä seuraajia 3,19 miljoonaa. Hieno suoritus katoliselta kirkolta. Kauas ohi viilettää kuitenkin Robinin kollega Justin Bieber, jolla seuraajia Twitterissä 43,6 miljoonaa.

Luvut ovat niin valtavia, että päässäkin jo huimaa. Välillä yritän katsoa omia sosiaalisen median profiilejani ulkoapäin. Mitä ne kertovat minusta? Mitä haluan niiden kertovan minusta? Ainakin mainostajat ovat tehneet minusta kattavan profiloinnin ikäni, sukupuoleni, koulutukseni, työni ja verkostoideni perusteella. Minullakin on siis joitakin seuraajia. Kaikki seuraajat eivät aina ole paikalla tykkäämässä.

"Rauha anna, viha sammuta", jatkan mieleeni jääneen virren hyräilyä ajaessani kohti kotia.

(Kaikki tekstin luvut katsottu 7.11.2013 noin klo 13.)

Ensi sunnuntaina on isänpäivä. Muista isiä: twiittaa runo, laita ihana statuspäivitys, kuvaa onnitteluvideo ja lähetä se sähköpostilla. Seuraa isää.

Tikkurilan seurakunnassa isänpäivää voi juhlistaa isän kanssa ihan IRL (= In Real Life) muun muassa osallistumalla Ilolan seurakuntatalolla (Soittajankuja 1, 01390 Vantaa) Puuhajumikseen klo 16.

Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä.

(Joh.15:9)

Suru

Viime keväänä istuin Alppilan kirkon penkissä hieman peloissani. Pohdimme muiden papiksivihittävien kanssa toimituksia (kaste, vihkiminen, siunaus eli ristiäiset, häät, hautajaiset). Suntio oli tuonut kirkon etuosaan astian, jossa oli hiekkaa. Hiekkaan oli upotettu metallinen lapio.

Jännitin. Odotin jo innolla kasteperheiden ja vihkiparien tapaamista.

Ajatus surukotiin menosta pelotti ja jännitti.

Mietin, miten kohtaisin surun?

Miten kohtaisin ikävän?

Mitä voisin sanoa?

Mitä voisin tehdä?

Koin kykenemättömyyttä.

Kun kesän lämpimät ja valoisat illat tulivat vastaan, istuin useita kertoja keittiönpöydän ääressä kahvikuppi kädessä ja kuuntelin.

Opin aika nopeasti, että kyse ei ole minusta.

Vaan omaisten peloista ja jännityksestä.

Siitä, miten he kohtaisivat surun.

Miten he kohtaisivat ikävän.

Mitä he halusivat sanoa.

Mitä he halusivat tehdä.

Heidän tunteistaan ja ajatuksistaan. Mahdollisesta kykenemättömyyden kokemuksesta.

Tuolloin keväällä Alppilan kirkossa opin, että tehtäväni on välittää tulevaisuutta ja toivoa.

Ei sanoja ja tekoja, vaan kuuntelua ja olemista.

Pyhäinpäivänä on aikaa ikävöidä edesmenneitä rakkaitamme.

Muistella yhdessä elettyä elämää.

Kyyneleet ovat rakkauden helmiä.

Rakkaus ei koskaan kuole.

Tikkurilan seurakunnassa vietetään useita jumalanpalveluksia pyhäinpäivänä. Pyhän Laurin kirkossa on myös muistokonsertti, jossa esiintyy Corvus Laurencij -kuoro klo 18.

Haudalla käyville on tarjolla lämmintä mehua ja mahdollisuus keskustella seurakunnan työntekijöiden kanssa klo 15-18.30.

Kaikki päivän tilaisuudet löydät täältä.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra.

Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

(Jer.29:11)

Opi

Viime viikon blogi piti syyslomaa, mutta nyt on taas aika palata työn touhuun.

Kun on vasta hypännyt työelämään täysiarvoisena jäsenenä, on joutunut useaan otteeseen epävarmaan tilanteeseen. Epävarmuus on kylläkin ollut suurimmaksi osaksi oman pään sisällä, ei niinkään ulkopuolelta asetettua. Joskus kuitenkin ajautuu tilanteeseen, jossa toivoisi voivansa taikoa itsensä muualle.

Ennen pappisvihkimystä mietin paljon, mitä tuleva tuo tullessaan. Kuinka osaisin kantaa harteilleni asetetun vastuun? Nämä eteen tulleet tilanteet ovat olleet jollain tavalla arkisempia kuin ehkä osasin odottaa.

Ajattelinkin koota muutamia tilanteita ylös. Tämä on kuin muistilista itselleni tulevaisuuden varalle.


Asioita, joita olen oppinut:

1. Kättele kaikki. Yritä muistaa, ketkä olet kätellyt. On noloa yrittää kätellä kolmatta kertaa samaa ihmistä.

2. Pidä myös kesällä sukkia kengissä. Joissain tilanteissa on noloa olla paljain jaloin.

3. Kolmiyhteinen Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Siunaussanat eivät ehkä kuulosta niin hyviltä Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen nimeen.

4. Kakun leikkaamisessa tulee paremmaksi ajan kanssa.

5. Tikkurilan seurakunnassa ei tule ehtoollisvuorolaulua konfirmaatiojumalanpalveluksessa. Hiljaa seisominen satojen ihmisen edessä on kiusallista.

6. Spontaanit vitsit kesken toimitusten eivät ole aina hauskoja. Olet pappi, et stand up -koomikko.

Kuva: Nani Annette Photography

7. Älä oleta, että kukaan ei tykkää kirkosta ja papeista. Aika monet ihmiset tykkäävät kirkosta ja papeista. Yllättävissäkin paikoissa voit kohdata ihmisiä, jotka ovat kuulleet saarnasi.

8. Työpaikan parkkihallissa on paljon tolppia. Ja autoissa sivupeilit.

9. Keskity kokouksissa. On hankalaa tehdä pöytäkirjaa, kun tajuaa vasta puolivälissä olevansa sihteeri.

10. Itselle nauraminen on hyvä taito, joka auttaa monesti.

Kuva: Nani Annette Photography

Apupapin menovinkki ensi sunnuntaille 27.lokakuuta 2013:

 ISÄ-LAPSI ILTAPÄIVÄ WINTILLÄ

(Ylästöntie 35, Vantaa) klo 14. Luvassa muun muassa TAIKURI, joka ehkä osaisi taikoa itsensä aina tarvittaessa muualle! Mene ja tiedä! Hauskaa on varmasti luvassa! Iltapäivä on toteutettu yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Vantaan NMKY:n kanssa.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. (Matt.11:30)

Synninpäästö

Usein kohtaa tilanteen, jossa kysytään, mikä on syntiä.

Onko farkkujen pitäminen syntiä?

Saavatko papit juoda alkoholia vai onko se syntiä?

Saatetaan ajatella, että meillä on syntilistoja, joihin olemme listanneet kaikki kielletyt asiat. Sellaiset, joita tunnetusti pidettäisiin asioina, joita ei saa tehdä.

Kirkko on kyllä antanut määritelmän, mikä on syntiä. Yksittäisten tekojen ja asioiden listaa on kuitenkin turha etsiä.

Syntiä suurempaa on kuitenkin synninpäästö. Ihmistä ei mitata tekojensa mukaan, vaan armon kautta.

Siinä on koko sanomamme ydin.

Seuraavien seitsemän viikon aikana Tikkurilan seurakunnassa vietetään Seitsemää synninpäästöä. Seitsemässä erillisessä tapahtumassa kukistetaan niin kutsutut kuolemansynnit. Yritetään vapautua ylensyönnistä, vihasta, himosta, ahneudesta, ylpeydestä, laiskuudesta ja kateudesta.

Tule ja osallistu!

7 SYNNINPÄÄSTÖÄ - SELÄTETÄÄN YHDESSÄ KUOLEMANSYNNIT:
La 12.10 klo 18 Ylensyönti! Syön - siis olen? Vähän viininmaistelua, juustoa ja hyvää keskustelua, pappi tutustuttamassa viineihin? Nuorisotilassa, Unikkotie 5C. Viinituntijana pappi Jaakko Hyttinen, illan hinta 2e. Lastenhoito samassa kerroksessa.

Ke 16.10 klo 18 Viha! Nyrkistä sydämeen? Pappi ja nyrkkeilijä Hanna Paavilainen vetää kuntonyrkkeilytreenin Vodassa Horsmakuja 1. Sieltä saa varusteet, kotoa treenivaatteet päälle ja juomapullo mukaan! Hinta 2e. Selviytyjistä tuttu :) Lastenhoito Virastotalossa, Unikkotie 5 A-rappu.

Ti 22.10 klo 18 Himo! Himottaako katsoa? Don Jon -leffa kenties koko Suomen ensi-illassa!http://www.youtube.com/watch?v=6615kYTpOSU Joseph Gordon-Lewitt ja Scarlett Johansson. Bio Grand, Kielotie 7. Hinta 2e. K16. Mahdollisuus keskusteluun leffan herättämistä ajatuksista. Lastenhoito Virastotalolla, Unikkotie 5 B-rappu.

Su 3.11 klo 16 Ahneus! Ahneuden parempi loppu? Kirpputori Naistenpankin hyväksi Nuorisotilassa, Unikkotie 5C. Tuo ahnehtimasi vaatteet ja tavarat myyntiin, pöytä maksaa 10e, osta vaikka kaverin kanssa yhdessä. Pöytien tuotto menee Naistenpankille. Omat kamasi saat myydä haluamaasi hintaan. Myymättä jäävät voit joko viedä mukanasi tai jättää toimitettavaksi SPR:n Konttiin. Pöytä tulee varata viimeistään edellisenä päivänä sonja.turunen@evl.fi.

To 7.11 klo 18 Laiskuus! Run for your salvation! Lähdetään virastotalolta 5km lenkille juosten tai kävellen/sauvakävellen. Juoksulenkkiä vetää nuorisotyönohjaaja, maratoonari Reetta Leppänen, kävelyä pappi Sonja Turunen. Säällä ei väliä. Lenkin jälkeen Virastorakennuksen saunaosastolle suihkuun ja saunaan halutessaan ja juttelemaan siitä, mitä on laiskuus. Onko joutilaisuus pahe? Mistä löytää henkisen hyvinvoinnin ja sisäisen rauhan? Keskustelua johdattelee myös Mika Ijäs. Tarjolla iltapalaa. Ei maksua. Lastenhoito Olotilassa, saman rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, kävelykadun puolella.

Ma 11.11 klo 18 Ylpeys! Ylpeys käy kauneuden edellä? Kauneutta vaalimassa Hius ja Kauneus Studio Helmi, ihon kosteusmittausta, Amwayn tuote-esittelyä, kasvohoitoja, hemmottelua, suklaata...Nuorisotilassa, Unikkotie 5 C-rappu. Hinta 2e. Lastenhoito samassa kerroksessa.

Pe 22.11 klo 18 Kateus! Kadehditko kuorta? Vain elämää -tähden Laura Närhen joulukonsertti Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Hinta 2e. Lastenhoito kirkon odotustilassa, vaalea pieni rakennus kellotapulin vieressä.

Kaikista synninpäästöistä tulee fb-tapahtuma, joihin on hyvä ilmoittautua osallistujamäärän arvioimiseksi. Lisätietoja myös sonja.turunen@evl.fi, p.050-559 4782. Yksittäiset pienet muutokset vielä mahdollisia.

Sanottakoon vielä, että tässä yhteydessä sanaa synninpäästö käytetään hiukan eri merkityksessä kuin mihin on totuttu

7 kuolemansynnin selätyksen ovat ideoineet Laurean P2P:n opiskelijat vuosina 2011-13. Heille kuuluu suuri kiitos!

Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. (Room.6:14)

Tykkää

Näin, kun vieras ihminen avasi oven lastenvaunuja työntävälle äidille.

"Kiitos." "Ole hyvä."

Tykkäsin.

Lapset kikattivat kadulla niin kovasti, että ohikulkevia aikuisiakin nauratti.

Tykkäsin.

Näin, kuinka käsi tarttui toiseen, kun suru kosketti liian kovaa.

Pieni hymy.

 

Tykkäsin.

Olen kuullut myös seuraavia:

 "Istu vain tähän."

"Mene vain ensin."

"Autanko?"

"Tule vain. Tervetuloa"

Tykkäsin.

Tikkurilan seurakunta aikoo panostaa etenkin tykkäämiseen seuraavat pari vuotta: ihmisiin, hetkiin, elämään ja arkeen. Tykkää-projekti alkoi syyskuussa ja kestää vuoden 2015 loppuun. Projektityöntekijä Meiju Riihelä on korvat kuulolla. Sano, mitä tykkäät.

Seurakunnan Twitter profiilissa (@Tiksin srk) kuvataan: Kaupunkilaisten arjessa läsnä. Armon asialla. Asemalla, matkalla, kodeissa, Jumbossa, lentokentällä, rukouksissa. Matkalla ja perillä.

Tiksin seurakunta tykkää.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Matt.22:39)

Enkeli

Lapset ovat suoria ja suhtautuvat pappeuteen kovin mutkattomasti. Parhaat vitsit, mutta myös vaikeimmat kysymykset ovat tulleet lapsilta tämän lyhyen pappisurani aikana. On hauskaa, kun kohtaaminen alkaa vanhempien jalkojen takana piilottelusta ja päätyy yläfemman heittoon ja moikkailuun.

Lapsille olen myös ihan suoraan ja julkisesti "se pappi" ja "toi pappi". "Se pappi söi karkkia" tai "toi pappi meni tohon istumaan", tekemisiäni kommentoidaan kaverille.

Asiat, joita lapset kertovat minulle, liittyvät monesti joulunäytelmiin tai johonkin aiempaan kohtaamiseen meidän pappien kanssa. Höpötellään sitä myös koulusta, kynsilakasta, harrastuksista ja tv-ohjelmistakin.

Ensi sunnuntaina 29.syyskuuta lapset ovat pääosassa.

Ilolan seurakuntatalolla on Puuhajumis klo 16. Sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää eli enkelien sunnuntaita. Enkelit ovat aihepiiri, josta lapsilla tuntuu olevan paljon kokemuksia ja tietoutta. Olen saanut kuulla, että jouluevankeliumista löytyy muun muassa "tavisenkeli" ja "pääenkeli".

Puuhajumiksessa paneudutaankin toiminnan kautta enkeleihin. Miltä enkelit näyttävät? Miten enkelit mahdollisesti liikkuvat? Voi olla, että pääsee esimerkiksi kuivaharjoittelemaan lumienkeleiden tekoa. Itse en ole siinä kovin hyvä. Pitäisi siis varmaan harjoitella. Se on hyvä taito ottaa haltuun ennen lumentuloa.

Puuhajumikseen ovat tervetulleita kaikki lapsiperheet ja lapsenmieliset.

Katso, kuinka lapset kertovat, mitä seurakunnan kerhoissa tehdään! Apupappi suosittelee!

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet.
(Ps.91:11)

Valo

Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä jumalanpalvelukset ovat kivoja. Minulla on harvoin tylsää jumalanpalveluksessa. Tai joskus on, mutta samalla tavalla kuin leffaa katsoessakin voi olla tylsää. Silti pidän elokuvista.

Tämä on varmasti odotettu vastaus papilta. En kuitenkaan fanita jumalanpalveluksia sen takia, että olen pappi. Ennemminkin olen pappi, koska fanitan jumalanpalveluksia.

Hienoimpia asioita jumalanpalveluksissa on vuosien myötä ollut se, kun on päässyt itse toteuttamaan tilaisuutta. On vähitellen oppinut ymmärtämään, miksi joskus seistään tai miksi joskus sanotaan lopuksi "aamen" ja miksi välillä lauletaan. Yhdestä suuresta harmaasta on noussut esiin erilaisia värejä ja sävyjä, tunnelmia ja tilanteita. Sitä tärkeämmäksi jumalanpalvelus on minulle tullut, mitä enemmän olen siitä oppinut.

Olisi tietenkin mukavaa, ettei tarvitsisi hirveästi oppia ja opetella ymmärtääkseen tilaisuutta. Epätietoisuus lisää ulkopuolisuuden tunnetta.

Ulkopuolisuus on tunne, jota ei haluaisi kenenkään kirkossa tuntevan. Ennemminkin tunteet saisivat olla yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys ja ihmisarvon tärkeys. Usko, toivo ja rakkaus.

Vantaalla ja Pohjois-Helsingissä on mietitty yhdessä ratkaisua tähän ulkopuolisuuden tunteen poistamiseen. Yksi asia, joka on noussut teoiksi asti, on jumalanpalvelus, jota kaikki saavat olla mukana tekemässä. Näin on syntynyt Valon messu. (Messu on jumalanpalvelus, jossa vietetään ehtoollista.)

Valon messuja järjestetään ympäri Vantaata ja Pohjois-Helsinkiä tänä syksynä. Ensi sunnuntaina 22.syyskuuta Pyhän Laurin kirkossa vietetään Tikkurilan seurakunnan ensimmäistä Valon messua. Messu alkaa klo 17, mutta paikalle voi tulla jo tuntia aiemmin auttamaan messun toteuttamisessa. Tilaisuuden jälkeen on pienimuotoiset jatkot. Valon messut löydät Facebookista: https://www.facebook.com/valonmessu

Valon messussa on tilaa tehdä, mutta myös tilaa vain olla. Oma itsesi. Nauttia Valosta syksyn pimentyessä.

Kuva: Emma Himanen

Sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
(Ps.138:12)

Tikkurila

Seisoimme kirkon sakastissa epämääräisessä ringissä. Harteillani oli vihreä messukasukka toista kertaa elämässäni. Ensimmäistä kertaa olin saanut sen ylleni viikkoa aikaisemmin pappisvihkimyksessä. Laitoin käteni ristiin ja huokaisin. Yritin rauhoittaa mieleni ja jännittyneen kroppani. Kirkkosalissa kättelin seurakuntalaisia ja yritin hymyillä. Jännitys pyrki vetämään kasvojani vakaviksi. Messun ajan yritin pysyä mukana, mitä seuraavaksi tapahtuu. Milloin kävelen lukupulpettiin, milloin polvistun, milloin käännyn seurakuntaan, onko ääneni tarpeeksi kuuluva?

Toimin elämäni ensimmäistä kertaa liturgina eli ehtoollisjumalanpalvelusta johtavana pappina Tikkurilan kirkossa kesäkuun kolmantena sunnuntaina tänä kesänä. Siitä sunnuntaista Tikkurilan kirkossa alkoi urani pappina.

Tikkurilan kirkko on ollut useita vuosikymmeniä oleellinen osa Tikkurilan katukuvaa. Lähes jokaisella tikkurilalaisella on tärkeitä muistoja liittyen Tikkurilan kirkkoon. Sen edestä rippikoulubussit ovat startanneet kohti leirikeskuksia mukanaan jännittyneitä teinejä. Tien toiselle puolelle kaupungintalon eteen kasteperheet ovat parkkeeranneet autonsa kiiruhtaakseen viettämään tärkeää perhejuhlaa. Toiset ovat sunnuntaiaamuisin tarttuneet kirkon oven kahvaan osallistuakseen jumalanpalvelukseen. Kirkon portaat ovat tarjonneet pysähdyspaikan Tikkurilan yössä väsähtäneelle juhlijalle.

Viime sunnuntaina vuonna 1956 valmistuneessa kirkossa vietettiin näillä näkymin viimeistä kertaa Tikkurilan seurakunnan jumalanpalvelusta. Toiminta kirkossa on lakkautettu. Elämä jatkaa kulkuaan. Myös seurakunnassa.

Ensi sunnuntaina 15.9. Pyhän Laurin kirkossa vietetään klo 12 Tikkurilan seurakunnan toimintakauden avajaismessua. Uusi syksy on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Paljon tapahtumia ja toimintaa on tiedossa. Vaikka yksi toimipiste suljetaan, ei uusien muistojen rakentuminen, elämän ja pyhän kohtaaminen, lakkaa.

Tule mukaan.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

(Saarn.3:1)

Syyria

Olen sanaton.

Kerrankin.

Selailen tietoja Syyrian kriisistä. Kylmiä lukuja ja pakolaisleirien nimiä.

Kuva: Paul Jeffrey/ACT

Kaksi miljoonaa pakolaista.

Jo yli kaksi vuotta pakolaisleirejä.

Telttamajoituksessa. Ympäri vuoden.

Ja eilen taisin valittaa, kun kahvimaito oli loppu.

Kuva: Paul Jeffrey/ACT

Suurimmalla Za'atrin pakolaisleirillä on 120 000 pakolaista. Tikkurilan seurakuntaan kuuluu noin 40 000 jäsentä. Kolme Tikkurilan seurakuntaa asuu muualla kuin omassa kodissaan sotaa paossa. Ja tämä on vain yksi leiri.

"Suurin humanitaarinen kriisi sitten toisen maailmansodan."

Pysäyttävää.

Kuva: Paul Jeffrey/ACT

Nyt ei mietitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kuka on paha ja kuka hyvä. Nyt mietitään apua. Vanhuksia, lapsia, nuoria, perheitä, äitejä ja isiä. Tavallisia ihmisiä. Sodan uhreja, jotka tarvitsevat apua.

Kirkon ulkomaanapu toimii pakolaisleireillä ja Syyrian sisällä tukee pakolaistyötä paikallisten kumppaneiden kautta. Tikkurilan seurakunnassa organisoidaan lipaskeräystä tulevalle viikonlopulle Syyrian pakolaisten auttamiseksi Kirkon ulkomaanavun kautta.

Voit auttaa myös tekstiviestitse: Lähetä sana APU numeroon 16 499 (10€).

Pankkisiirto: Nordea FI33 1572 3000 5005 04, viestiksi Syyria

Keräyslupa 2020/2012/3508.

Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.

(1.Joh.4:20)

Häät

Jo pelkästään otsikon kirjoittaminen saa pienen kipristyksen aikaan vatsassa. Häihin liittyy niin paljon suuria tunteita. Hääjuhlan oleellisin osa on vihkiminen. Kesän aikana olen ensimmäistä kertaa elämässäni päässyt seuraamaan avioliittoon vihkimistä täysin uudesta näkövinkkelistä. Olen saanut seistä alttarikaiteen takana vastaanottamassa hääparia.

Haluankin kertoa teille hieman vihkimisestä Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla.

Ennen vihkimisen alkua vietän hetken aikaa jännittyneen sulhasen ja bestmanin seurassa kirkon sakastissa. Morsian puolestaan valmistautuu kaasojensa kanssa kirkon viereisessä sivurakennuksessa.

Viimein tulee hetki, jolloin on aika siirtyä kirkon puolelle. Sulhasen ryhti kohentuu automaattisesti. Tästä se alkaa.

Häämarssi alkaa soida ja ovet avataan. Tilanne on taianomainen. Kaunis kesävalo loistaa morsiamen takaa. Apupappiakin jännittää.

Lausuessani aviopuolisoiksi julistamisen ("Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu...") olen joutunut miettimään, että ihan tosiaan minut on tähän valtuutettu. Mikä kunnia!

Ensi viikolla (2.-8.9.) Tikkurilan seurakunnassa alkaa vihkiaikojen varaaminen Pyhän Laurin kirkkoon vuodelle 2014. Toiveensa voi esittää touko-joulukuun perjantain ja lauantain vihkiajoista. Tämä tapahtuu nettilomakkeella, joka aukeaa maanantaina 2.9. tänne. Haun loputtua jäljelle jääneitä aikoja voi tiedustella 13. syyskuuta jälkeen.

Jos ei malta odottaa ensi kesään asti, pääsee Pyhän Laurin kirkossa nopeamminkin naimisiin. Syyskuun 20. päivä perjantaina vietämme Hääyötä! Silloin paikalle voi saapua rakkaansa kanssa (ja mukana todistus avioliiton esteiden tutkinnasta). Ajanvaraus alkaa klo 19.30 ja ensimmäinen vihkimnen on klo 20. Meitä on pappeja paikalla aina niin kauan kuin pariskuntia riittää.

Seurakunnassa meneillään olevan häähumun kunniaksi päätin tehdä videon, jossa voi kokeilla, miltä tuntuu kävellä Pyhän Laurin kirkon käytävää kohti alttaria häämarssin soidessa. Kuvan tärinän voi ehkä ajatella olevan samaa jännityksen tuomaa tärinää, mitä morsiamella on oikeallakin hetkellä. Videolinkkiä siis vain klikkaamaan ja fiilistelemään häätunnelmaa.

Tämän lisäksi kannattaa ehdottomasti katsoa myös tapakouluttaja Kaarina Suonperän tyylivinkit häävieraille! Apupappi suosittelee:

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor.13:13)

Aikuinen

Kaikessa työnteossa tärkeitä ovat työkaverit. Niin myös seurakunnassa. Tuoreen apupapin on ollut helppo tulla Tikkurilaan. Aina, kun joku asia on mietityttänyt, on apua saanut heti.

Yksi avunantajista on ollut Sonja Turunen. Sonja on Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten pappi, varsinaissuomalainen ja erittäin nauravainen. Sonjan nauru on ihana ja tarttuva. Siitä tulee hyvälle tuulelle. 

Meillä on Sonjan kanssa yksi yhteinen piirre. Tapamme keskustella on rönsyilevä. Alamme puhua yhdestä asiasta, mutta pomppaamme huomaamatta toiseen. Sitten taas Sonjan sympaattinen nauru auttaa meidät takaisin aiheeseen. 

Kävin tänään Sonjan kanssa kahvilla. Halusin tietää, millaista on olla nuorten aikuisten pappi ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Nuori aikuinen tuntuu kahdelta toisensa poissulkevalta sanalta. Nuori ja aikuinen. Vähän kuin vanha ja lapsi. Tai pirteä ja hidas tai vaikka nuorekas ja kirkko. Mitä näitä nyt on.

Nuori aikuinen onkin kaikessa vastakohtaisuudessaan hyvinkin määrittelemätön määrite. Ihmisiä ei ehkä kannata laatikoida iän mukaan, mutta nuoret aikuiset ovat keskimäärin 18-40 -vuotiaita. Etenkin yläraja on erittäin liikkuva.

Nuoria aikuisia ei yhdistä elämäntilanne. Samaan joukkoon lasketaan opiskelijat, työssäkäyvät, lapsettomat, lapselliset, vakavat, nauravat, ujot, rohkeat, vaaleahiuksiset, kaljut, ruskeasilmäiset, pitkät ja lyhyet. Kaikenlaiset ihmiset.

Mitä seurakunta sitten tarjoaa nuorille aikuisille? No, Tikkurilassa on tehty vaikka mitä. Vain taivas on rajana, voisi näin pappina sanoa. On ollut lauluiltaa, lautapeli-iltaa, leirejä, hiljentymistä, rentoutumista sekä raamista ja käyty muun muassa pelaamassa curlingia! Toiminnan sisältö onkin lähtenyt osallistujien omista toiveista ja mieltymyksistä.

Tässä vaiheessa kahvitteluamme olimme keskustelleet Sonjan kanssa myös jo rippikouluista, polkupyöristä, jumalanpalveluksista, lähijunista, Varsinais-Suomesta ja Vantaasta. Taas oli aika nauraa ja hörpätä lisää kahvia.

Mitä on luvassa nuorille aikuisille tänä syksynä Tikkurilan seurakunnassa? Syksyn ensimmäinen tapaaminen on ensi keskiviikkona 28.8. Nuorisotilalla (Unikkotie 5 C) klo 18. Silloin ideoidaan yhdessä syksyn ohjelmaa. Tiedossa on kuitenkin tällä hetkellä jo muun muassa nuorten aikuisten leiri 18.-20.10. Holmassa.

Loka-marraskuussa alkaa myös tapahtumasarja Seitsemän synninpäästöä. Jokainen synninpäästö on erillinen tapahtumansa. Tiedossa on esimerkiksi viininmaistelua, kirpputoria ja konserttia.

Sitten vielä tähän kaikkeen mahtuu halukkaiden kanssa yhdessä tehdyt Valon messut 22.9. ja 24.11. Pyhän Laurin kirkossa. Valon messuista kuitenkin lisää vähän myöhemmin.

Tikkurilan nuorten aikuisten toimintaan pääsee parhaiten mukaan tykkäämällä Facebookissa sivusta Tiksin Nuoret Aikuiset tai laittamalla viestiä Sonjalle (sonja.turunen(a)evl.fi).

Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.

(Ps. 126:2)

Kaste

Pieni hetki ovikellon painamisen jälkeen ja juuri ennen kuin ovi avataan on kutkuttava. Ovi on konkreettinen raja tutun ja tuntemattoman välillä. Ennen oven avausta en tiedä sen sisäpuolella asuvista ihmisistä paljoakaan, mutta jo hetken päästä tutustumme. Pääsen osaksi heidän elämäänsä, hetkeksi.

Kastekodeissa kohtaan pienen ihmisen, joka on juuri aloittanut matkansa tässä maailmassa. Ilokseni saan tässä työssä kuulla paljon vauvojen suloisia huokauksia, kalastella valloittavia hymyjä pieniltä kasvoilta ja kuunnella, miten uusi elämä on jälleen alkanut.

Tämän blogipostauksen ajatus on noussut juuri noista pienistä kohtaamisista. Kasteessa olemme samalla kristinuskon ytimessä, mutta myös aivan konkreettisten asioiden ympäröiminä. Kun kaste järjestetään kotona, katetaan kastepöytä itse. "Mitä siihen tarvitaan?" on kysymys, johon haluan tässä vastata.


Pöytä, jolle kasteen kannalta olennaiset esineet katetaan, kuvastaa alttaria.

Pöydän päälle laitetaan valkoinen pöytäliina. Kirkkotiloissa käytetään kirkkovuoden mukaan erilaisia liturgisia värejä. Kasteen liturginen väri on valkoinen. Valkoinen symboloi kirkkautta ja puhtautta.

  

Pöydälle asetetaan kastemalja. Kastemaljaan laitetaan kastevesi, jonka on hyvä olla lämmintä. Vesi jäähtyy nopeasti ja pienet päivänsankarit tuntuvat arvostavan enemmän lämmintä kuin kylmää vettä. Vesi on elementti, joka puhdistaa, luo elämää, sammuttaa janon sekä kannattelee. Kaikki nämä asiat kuvaavat kasteen merkitystä. Kasteessa lapsen elämään rukoillaan suurinta mahdollisinta hyvää.

Kastepöydälle laitetaan myös kynttilä. Tämän kynttilän lisäksi pappi tuo tullessaan kastekynttilän (ellei ole toisin sovittu). Kasteen aikana kastekynttilä sytytetään tästä toisestä kynttilästä. Raamatussa Jeesus on sanonut olevansa maailman valo. Pöydällä palava kynttilä kertoo siis Kristuksen läsnäolosta sekä symboloi rukousta.

Kastepöydälle voi laittaa myös Raamatun. Jos kodista löytyy vihkiraamattu, soveltuu se tähän tarkoitukseen hyvin. Kasteen aikana luetaan otteita Raamatusta. Kummi voi esimerkiksi lukea Lasten evankeliumina tunnetun kohdan Markuksen evankeliumin 10. luvusta jakeesta 13 jakseeseen 16.

Kuten kirkon alttarilla myös kastepöydällä on leikkokukkia (toisin kuin kuvassa). Kukat muistuttavat luomistyöstä.

Kastepöydälle on hyvä varata myös pieni liina pään kuivaamista varten. Hyvä valinta pään kuivaajaksi voi olla esimerkiksi kastettavan isompi sisarus.

Kaste on erityinen tapahtuma. Kasteesta käytetään usein nimitystä ristiäiset. Kasteen aikana pappi tekee lapselle ristinmerkin otsaan ja rintaan. Tästä sana ristiäiset on tullut puheeseemme.

Kaikista kasteeseen liittyvistä asioista ja yksityiskohdista on hyvä keskustella kasteen toimittavan papin kanssa. Eri seurakunnissa ja eri papeilla voi olla hieman vaihtelevia painotuksia.

Vinkki:
Vantaan Laurin sivujen kautta voit seurata blogia ensimmäisestä vuodesta kummina! Apupappi suosittelee: Ihme ja kummi!

Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut.

Sinä olet minun.

(Jesaja 43:1)