Tuoreena pappina Tikkurilassa. Elämää seurakunnan arjessa ja juhlassa.

torstai 26. syyskuuta 2013

Enkeli

Lapset ovat suoria ja suhtautuvat pappeuteen kovin mutkattomasti. Parhaat vitsit, mutta myös vaikeimmat kysymykset ovat tulleet lapsilta tämän lyhyen pappisurani aikana. On hauskaa, kun kohtaaminen alkaa vanhempien jalkojen takana piilottelusta ja päätyy yläfemman heittoon ja moikkailuun.



Lapsille olen myös ihan suoraan ja julkisesti "se pappi" ja "toi pappi". "Se pappi söi karkkia" tai "toi pappi meni tohon istumaan", tekemisiäni kommentoidaan kaverille.

Asiat, joita lapset kertovat minulle, liittyvät monesti joulunäytelmiin tai johonkin aiempaan kohtaamiseen meidän pappien kanssa. Höpötellään sitä myös koulusta, kynsilakasta, harrastuksista ja tv-ohjelmistakin.



Ensi sunnuntaina 29.syyskuuta lapset ovat pääosassa.

Ilolan seurakuntatalolla on Puuhajumis klo 16. Sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää eli enkelien sunnuntaita. Enkelit ovat aihepiiri, josta lapsilla tuntuu olevan paljon kokemuksia ja tietoutta. Olen saanut kuulla, että jouluevankeliumista löytyy muun muassa "tavisenkeli" ja "pääenkeli".



Puuhajumiksessa paneudutaankin toiminnan kautta enkeleihin. Miltä enkelit näyttävät? Miten enkelit mahdollisesti liikkuvat? Voi olla, että pääsee esimerkiksi kuivaharjoittelemaan lumienkeleiden tekoa. Itse en ole siinä kovin hyvä. Pitäisi siis varmaan harjoitella. Se on hyvä taito ottaa haltuun ennen lumentuloa.

Puuhajumikseen ovat tervetulleita kaikki lapsiperheet ja lapsenmieliset.

Katso, kuinka lapset kertovat, mitä seurakunnan kerhoissa tehdään! Apupappi suosittelee!






Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet.
(Ps.91:11)

torstai 19. syyskuuta 2013

Valo

Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä jumalanpalvelukset ovat kivoja. Minulla on harvoin tylsää jumalanpalveluksessa. Tai joskus on, mutta samalla tavalla kuin leffaa katsoessakin voi olla tylsää. Silti pidän elokuvista.

Tämä on varmasti odotettu vastaus papilta. En kuitenkaan fanita jumalanpalveluksia sen takia, että olen pappi. Ennemminkin olen pappi, koska fanitan jumalanpalveluksia.





Hienoimpia asioita jumalanpalveluksissa on vuosien myötä ollut se, kun on päässyt itse toteuttamaan tilaisuutta. On vähitellen oppinut ymmärtämään, miksi joskus seistään tai miksi joskus sanotaan lopuksi "aamen" ja miksi välillä lauletaan. Yhdestä suuresta harmaasta on noussut esiin erilaisia värejä ja sävyjä, tunnelmia ja tilanteita. Sitä tärkeämmäksi jumalanpalvelus on minulle tullut, mitä enemmän olen siitä oppinut.

Olisi tietenkin mukavaa, ettei tarvitsisi hirveästi oppia ja opetella ymmärtääkseen tilaisuutta. Epätietoisuus lisää ulkopuolisuuden tunnetta.

Ulkopuolisuus on tunne, jota ei haluaisi kenenkään kirkossa tuntevan. Ennemminkin tunteet saisivat olla yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys ja ihmisarvon tärkeys. Usko, toivo ja rakkaus.




Vantaalla ja Pohjois-Helsingissä on mietitty yhdessä ratkaisua tähän ulkopuolisuuden tunteen poistamiseen. Yksi asia, joka on noussut teoiksi asti, on jumalanpalvelus, jota kaikki saavat olla mukana tekemässä. Näin on syntynyt Valon messu. (Messu on jumalanpalvelus, jossa vietetään ehtoollista.)




Valon messuja järjestetään ympäri Vantaata ja Pohjois-Helsinkiä tänä syksynä. Ensi sunnuntaina 22.syyskuuta Pyhän Laurin kirkossa vietetään Tikkurilan seurakunnan ensimmäistä Valon messua. Messu alkaa klo 17, mutta paikalle voi tulla jo tuntia aiemmin auttamaan messun toteuttamisessa. Tilaisuuden jälkeen on pienimuotoiset jatkot. Valon messut löydät Facebookista: https://www.facebook.com/valonmessu

Valon messussa on tilaa tehdä, mutta myös tilaa vain olla. Oma itsesi. Nauttia Valosta syksyn pimentyessä.

Kuva: Emma Himanen


Sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
(Ps.138:12)



torstai 12. syyskuuta 2013

Tikkurila

Seisoimme kirkon sakastissa epämääräisessä ringissä. Harteillani oli vihreä messukasukka toista kertaa elämässäni. Ensimmäistä kertaa olin saanut sen ylleni viikkoa aikaisemmin pappisvihkimyksessä. Laitoin käteni ristiin ja huokaisin. Yritin rauhoittaa mieleni ja jännittyneen kroppani. Kirkkosalissa kättelin seurakuntalaisia ja yritin hymyillä. Jännitys pyrki vetämään kasvojani vakaviksi. Messun ajan yritin pysyä mukana, mitä seuraavaksi tapahtuu. Milloin kävelen lukupulpettiin, milloin polvistun, milloin käännyn seurakuntaan, onko ääneni tarpeeksi kuuluva?




Toimin elämäni ensimmäistä kertaa liturgina eli ehtoollisjumalanpalvelusta johtavana pappina Tikkurilan kirkossa kesäkuun kolmantena sunnuntaina tänä kesänä. Siitä sunnuntaista Tikkurilan kirkossa alkoi urani pappina.


Tikkurilan kirkko on ollut useita vuosikymmeniä oleellinen osa Tikkurilan katukuvaa. Lähes jokaisella tikkurilalaisella on tärkeitä muistoja liittyen Tikkurilan kirkkoon. Sen edestä rippikoulubussit ovat startanneet kohti leirikeskuksia mukanaan jännittyneitä teinejä. Tien toiselle puolelle kaupungintalon eteen kasteperheet ovat parkkeeranneet autonsa kiiruhtaakseen viettämään tärkeää perhejuhlaa. Toiset ovat sunnuntaiaamuisin tarttuneet kirkon oven kahvaan osallistuakseen jumalanpalvelukseen. Kirkon portaat ovat tarjonneet pysähdyspaikan Tikkurilan yössä väsähtäneelle juhlijalle.



Viime sunnuntaina vuonna 1956 valmistuneessa kirkossa vietettiin näillä näkymin viimeistä kertaa Tikkurilan seurakunnan jumalanpalvelusta. Toiminta kirkossa on lakkautettu. Elämä jatkaa kulkuaan. Myös seurakunnassa.




Ensi sunnuntaina 15.9. Pyhän Laurin kirkossa vietetään klo 12 Tikkurilan seurakunnan toimintakauden avajaismessua. Uusi syksy on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Paljon tapahtumia ja toimintaa on tiedossa. Vaikka yksi toimipiste suljetaan, ei uusien muistojen rakentuminen, elämän ja pyhän kohtaaminen, lakkaa.



Tule mukaan.




Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
(Saarn.3:1)

torstai 5. syyskuuta 2013

Syyria

Olen sanaton.

Kerrankin.


Selailen tietoja Syyrian kriisistä. Kylmiä lukuja ja pakolaisleirien nimiä.


Kuva: Paul Jeffrey/ACT


Kaksi miljoonaa pakolaista.

Jo yli kaksi vuotta pakolaisleirejä.

Telttamajoituksessa. Ympäri vuoden.

Ja eilen taisin valittaa, kun kahvimaito oli loppu.


Kuva: Paul Jeffrey/ACT


Suurimmalla Za'atrin pakolaisleirillä on 120 000 pakolaista. Tikkurilan seurakuntaan kuuluu noin 40 000 jäsentä. Kolme Tikkurilan seurakuntaa asuu muualla kuin omassa kodissaan sotaa paossa. Ja tämä on vain yksi leiri.

"Suurin humanitaarinen kriisi sitten toisen maailmansodan."

Pysäyttävää.


Kuva: Paul Jeffrey/ACT


Nyt ei mietitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kuka on paha ja kuka hyvä. Nyt mietitään apua. Vanhuksia, lapsia, nuoria, perheitä, äitejä ja isiä. Tavallisia ihmisiä. Sodan uhreja, jotka tarvitsevat apua.


Kirkon ulkomaanapu toimii pakolaisleireillä ja Syyrian sisällä tukee pakolaistyötä paikallisten kumppaneiden kautta. Tikkurilan seurakunnassa organisoidaan lipaskeräystä tulevalle viikonlopulle Syyrian pakolaisten auttamiseksi Kirkon ulkomaanavun kautta.

Voit auttaa myös tekstiviestitse: Lähetä sana APU numeroon 16 499 (10€).
Pankkisiirto: Nordea FI33 1572 3000 5005 04, viestiksi Syyria

Keräyslupa 2020/2012/3508.



Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.
(1.Joh.4:20)