Seisoimme kirkon sakastissa epämääräisessä ringissä. Harteillani oli vihreä messukasukka toista kertaa elämässäni. Ensimmäistä kertaa olin saanut sen ylleni viikkoa aikaisemmin pappisvihkimyksessä. Laitoin käteni ristiin ja huokaisin. Yritin rauhoittaa mieleni ja jännittyneen kroppani. Kirkkosalissa kättelin seurakuntalaisia ja yritin hymyillä. Jännitys pyrki vetämään kasvojani vakaviksi. Messun ajan yritin pysyä mukana, mitä seuraavaksi tapahtuu. Milloin kävelen lukupulpettiin, milloin polvistun, milloin käännyn seurakuntaan, onko ääneni tarpeeksi kuuluva?
Toimin elämäni ensimmäistä kertaa liturgina eli ehtoollisjumalanpalvelusta johtavana pappina Tikkurilan kirkossa kesäkuun kolmantena sunnuntaina tänä kesänä. Siitä sunnuntaista Tikkurilan kirkossa alkoi urani pappina.
Tikkurilan kirkko on ollut useita vuosikymmeniä oleellinen osa Tikkurilan katukuvaa. Lähes jokaisella tikkurilalaisella on tärkeitä muistoja liittyen Tikkurilan kirkkoon. Sen edestä rippikoulubussit ovat startanneet kohti leirikeskuksia mukanaan jännittyneitä teinejä. Tien toiselle puolelle kaupungintalon eteen kasteperheet ovat parkkeeranneet autonsa kiiruhtaakseen viettämään tärkeää perhejuhlaa. Toiset ovat sunnuntaiaamuisin tarttuneet kirkon oven kahvaan osallistuakseen jumalanpalvelukseen. Kirkon portaat ovat tarjonneet pysähdyspaikan Tikkurilan yössä väsähtäneelle juhlijalle.
Viime sunnuntaina vuonna 1956 valmistuneessa kirkossa vietettiin näillä näkymin viimeistä kertaa Tikkurilan seurakunnan jumalanpalvelusta. Toiminta kirkossa on lakkautettu. Elämä jatkaa kulkuaan. Myös seurakunnassa.
Ensi sunnuntaina 15.9. Pyhän Laurin kirkossa vietetään klo 12 Tikkurilan seurakunnan toimintakauden avajaismessua. Uusi syksy on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Paljon tapahtumia ja toimintaa on tiedossa. Vaikka yksi toimipiste suljetaan, ei uusien muistojen rakentuminen, elämän ja pyhän kohtaaminen, lakkaa.
Tule mukaan.
Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
(Saarn.3:1)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti